Keuhkoputkia palautuvuus keuhkoahtaumatauti: roguish mutta harmiton pikkuveli hengitysteiden hypervaste?

hengitysteiden hyperresponsiivisuus (AHR) kroonisen obstruktiivisen keuhkosairauden hoidossa on kuvattu hyvin epidemiologisessa yhteydessä ja tulokset ovat melko yhdenmukaisia. Tiedetään, että AHR on negatiivinen prognostinen markkeri, joka liittyy pakotetun ekspiratorisen tilavuuden nopeutuneeseen laskuun sekunnissa (FEV1) 1-3 ja todennäköisesti myös kuolleisuuden lisääntymiseen 4. AHR: n esiintyminen yksittäisissä koehenkilöissä on lähes vakio. Niinpä Keuhkoterveystutkimuksessa (LHS), jossa metakoliinin Vasteherkkyys mitattiin kahtena ajankohtana 5-V: n välein, <17% osallistujista muutti vasteherkkyyttä ≥2 pitoisuudella 5. Tupakoinnin lopettamisella on raportoitu olevan suotuisa vaikutus AHR 5: een, ja tupakoitsijat, joilla on korkea AHR-pitoisuus, näyttävät hyötyvän enemmän tupakoinnin lopettamisesta FEV1 6: n suhteen.

vaikka AHR: n ”hows” keuhkoahtaumataudissa tunnetaan paljon, ”whysiin” ei ole vieläkään vastattu. Ei tiedetä, merkitseekö AHR todella alttiutta tupakoinnille hollantilaisen hypoteesin mukaisesti, vai onko se vain osoitus keuhkoahtaumataudin etenemisestä. AHR on, toisin kuin astman tapauksessa, vastustuskykyinen nykyisille hoidoille, ja keuhkoahtaumataudin Ahr: ään liittyvästä hengitystiebiologiasta tiedetään erittäin vähän.

keuhkoahtaumataudin bronkodilataattorin palautuvuutta (BDR) on myös tutkittu paljon, mutta tulokset ovat monimutkaisempia ja sekavampia kuin AHR: n kohdalla. Yksi tärkeimmistä ongelmista BDR: ää tutkittaessa on, että se ei ole jatkuva ominaisuus yksittäisessä potilaassa. BDR: n suuri vaihtelu potilaiden sisällä on osoitettu kohtalaisesta vaikeaan keuhkoahtaumatautiin, jossa ∼50%: lla potilaista hoitovaste vaihtui 7 tutkimuskäynnin välillä, ja se on havaittu myös lievää keuhkoahtaumatautia sairastavilla potilailla, kuten Anthonisen et al-ryhmän tutkimuksessa havaittiin. 8 European Respiratory Journal-lehden nykyisessä numerossa.

keuhkoahtaumataudin BDR: n ja ennusteen mahdollisesta yhteydestä on oltu paljon kiinnostuneita, mutta melko harvoista tutkimuksista huolimatta selkeää kuvaa ei ole saatu selvitettyä. Joissakin tutkimuksissa palautuvuus on havaittu epäsuotuisan ennusteen merkkiaineena FEV1: n vähenemisenä 1, 9, kun taas toisissa on havaittu päinvastainen 2, 10. Kuolleisuuden osalta yksi tutkimus on osoittanut BDR 11: n suotuisan vaikutuksen, kun taas toisissa tutkimuksissa ei ole havaittu BDR: n vaikutusta kuolleisuuteen 10, 12. BDR voidaan ilmaista eri tavoin: esimerkiksi itseisarvona, suhteessa lähtötasoon FEV1, suhteutettuna ennustettuun FEV1: een tai vielä kehittyneemmillä tavoilla. Tästä johtuva tilastollisten mallien 3-4-kertaistuminen on tuonut usein enemmän hämmennystä kuin selkeyttä.

LHS: n aineisto on ainutlaatuinen otoksen koon sekä seurannan pituuden suhteen, ja on epätodennäköistä, että lähitulevaisuudessa kuvaa BDR: stä lievässä keuhkoahtaumataudissa kehitetään paljon pitemmälle kuin Anthonisen et al: n esittämä kuva. 8 tässä lehden numerossa. Anthonisen ym. 8 seurasi 4 194 koehenkilöä, joilla oli lievä keuhkoahtaumatauti 11 vuoden ajan, palautuvuustestillä joka vuosi ensimmäisen 5 vuoden ajan ja uudelleen 6 vuoden kuluttua. Lisäksi metakoliinin sisältämä AHR-arvo mitattiin lähtötilanteessa,ja tupakointitilanne seurannassa 11 vuoden ajalta kirjattiin. Näin ollen on ollut mahdollista tutkia BDR: n vaikutusta ennusteeseen FEV1: n vähenemisenä, tarkastella BDR: n muutosta ajan kanssa ja tarkastella BDR: n muutosten, tupakointitottumusten muutosten ja AHR: n lähtötason muutosten välistä yhteyttä.

tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset vaikuttavat suoraviivaisilta. Anthonisen ym. 8 todettiin, että bronkodilataattorin lähtötason vaste ei liittynyt myöhempään keuhkojen toiminnan heikkenemiseen, kun sitä arvioitiin 1-11-vuotiaiden bronkodilataattorin FEV1-hoidon jälkeen saaduilla tiedoilla. Tämä havainto on yhdenmukainen inhaloitavien steroidien obstruktiivisessa keuhkosairaudessa Euroopassa (ISOLDE) tehdyn tutkimuksen 7 tietojen kanssa, mutta ei Intermittent Positive Pressure Breathing (IPPB) – tutkimuksen 10 tietojen kanssa. Jälkimmäiseen tutkimukseen verrattuna LHS: llä oli enemmän potilaita, huomattavasti pidempi seuranta ja tarkoituksenmukaisempi tutkimusrakenne bronkodilataattorivasteiden vaikutuksen ennusteeseen tutkimiseksi. Silmiinpistävä löydös LHS-tutkimuksessa oli bronkodilataattorin palautuvuuden huomattava lisääntyminen 1.vuoden seurannan aikana. Kasvua havaittiin kaikissa tupakointikerroksissa, mutta se oli paljon suurempi jatkuvien luovuttajien ryhmässä kuin jaksottaisten luovuttajien ja jatkuvien tupakoitsijoiden ryhmässä. Tupakoinnin ja bronkodilataattorivasteen ristikkäistä yhteyttä on aiemmin raportoitu 10, ja voidaan olettaa, että tupakoinnin lopettaminen, vähentämällä hengitysteiden tulehdusta, välittää ”bronkodilataation mahdollisuutta”. Todellinen palautuvuus ei ollut suuri, keskimääräinen palautuvuus oli 111 mL, mikä vastasi 4, 3% lähtötason FEV1: stä. Näin ollen on mahdollista, että LHS: n tulokset eivät koske potilaita, joilla on edennyt tai palautuva sairaus, kuten joissakin suurissa lääketutkimuksissa, joissa keskimääräinen suhteellinen palautuvuus on ollut noin 20% 13.

LHS: n palautuvuustietojen perusteellisempi tarkastelu paljastaa, että sekaannusta on edelleen enemmän. Jos oletetaan, että AHR ja BDR heijastavat samaa taustalla olevaa hengitysteiden poikkeavuutta, palasia on vaikea koota yhteen. BDR: llä ja AHR: llä oli odotetusti positiivinen korrelaatio. Tupakoinnin lopettaminen kuitenkin alensi AHR 5: n tasoa, kun taas se nosti BDR: n tasoa samassa väestössä. BDR laski iän myötä, kun taas Ahr 5: n kohdalla tilanne oli päinvastainen. Taudin eteneminen suurensi sekä AHR: ää että BDR: ää tupakointia jatkavilla potilailla saatujen tietojen perusteella. AHR: n lähtötaso ennusti voimakkaasti FEV1: n myöhempää laskua. Kuten edellä mainittiin, BDR: n tapauksessa näin ei ollut.

voiko edellä esitetyistä bronkodilataattorin palautuvuutta koskevista päätelmistä saada mitään tolkkua keuhkoahtaumataudissa? Joissakin asioissa saadaan selkeämpi kuva. Näyttää siltä, että voimme nyt hylätä bronkodilataattorin palautuvuuden kroonisen obstruktiivisen keuhkosairauden ennustavana tekijänä. Jos postbronkodilataattorin pakotettua ulosvirtaustilavuutta yhdellä sekunnilla kontrolloidaan, ei ole vakuuttavia todisteita siitä, että palautuvuustaso sinänsä olisi yhteydessä myöhempään keuhkojen toiminnan heikkenemiseen tai kuolleisuuteen. Itse asiassa meillä on nyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että palautuvuus ei ole tärkeää ennusteen kroonisessa obstruktiivisessa keuhkosairaudessa, ja tämä väite näyttää pitävän paikkansa riippumatta sairauden vakavuudesta. Hengitysteiden hyperresponsiivisuuden ja keuhkoputkia laajentavan palautuvuuden erilaisesta ”käyttäytymisestä” kroonisessa obstruktiivisessa keuhkosairaudessa voidaan päätellä, että niillä on jotain yhteistä, mutta ehkä enemmän, joka erottaa ne. He voivat hyvinkin olla veljiä; mutta kun hengitysteiden hypervaste kasvaa ja osoittaa sen huonon luonteen, keuhkoputkia laajentava palautuvuus leikkii yhä kanssamme, eikä meidän pitäisi luultavasti ottaa häntä liian vakavasti.

Posted on

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.